Dayman, fighter of the Nightman

Taas on jäänyt bloggailu vähän vähemmälle... Syynä on vähäisen valon eli kuvausajan puutteen lisäksi erään lähiomaisen sairaalareissu, jolloin postausten tekeminen ei ollut päällimmäisenä mielessä. Nyt kuitenkin on kaikki hyvin, ja saa taas hengähtää.
No, mihin olen viime päiväni kuluttanut?

Olen...
- ollut kaverin Halloween-bileissä pukeutuneena tylsästi merikapteeniksi = raitapaita, hame ja kapteenin hattu, koska en ehtinyt kehittää mitään parempaa asua
- törmännyt samoissa bileissä tyyppeihin, jotka teki Stampa med Leroyn liikkeitä ja alkanut heti ikävöidä USA:an au pairiksi lähtenyttä ystävääni, jonka kanssa aina reivattiin noita. Onneksi sain samaiselta kaveriltani pari päivää myöhemmin ihka oikean kirjeen! Postissa!
- katsonut poikaystävän kanssa roppakaupalla It's always sunny in Philadelphiaa, mikä on ehkä hauskin sarja ikinä. Tän postauksen otsikko aukeneekin kaikessa kauneudessaan lähinnä sarjaa katsoneille, mutta kerrottakoon, että se on kaikkien aikojen hienoimman musikaalin, The Nightman Comethin, loppuhuipennoksesta <3 Ei voi muuta kuin suositella tuota sarjaa, jos haluaa nauraa mahansa kipeäksi ja samaan aikaan tuumia, että onko edes soveliasta nauraa.

Sain just äsken voileipäkakun (!) valmiiksi, nyt mennään mutustelemaan sitä ja katsomaan tuota äsken hehkuttamaani sarjaa, jee! Rentoa sunnuntaita kaikille!

Ps. Jos kiinnostaa oppia uusia muuvseja ja tanssilattian helmiä, kuten "Chernobyl Child" ja "Lost in woods (with bewildered eyes)", tässä olisi mainitsemani Stampa med Leroy -video. Pakkohan tätä ilosanomaa on jakaa, kun seuraavan kerran pääsen ystäväni kanssa reivaamaan näitä vasta ensi syksynä. (Tiedoksi, että tätähän ei sitten ole tarkoitus ottaa tosissaan :D)