7. marraskuuta 2011

Kaakkua!

Kokkauspostauksia inhoavat voivat nyt skipata!

Poikaystävällä oli vähän aikaa sitten nimpparit, ja meidän perinteisiin on kuulunut, että se saa merkkipäivinään toivoa multa jotain ruokaa tai herkkua, mitä teen. Tällä kertaa herra toivoi voileipäkakkua, mikä tulikin sitten tässä viikonlopun aikana loihdittua, kuten jo mainitsinkin.
Ohjeen kinkkuvoileipäkakkuun nappasin Leipurittaren blogista (klik!), joskin tein ohjeen pyöreän kakun sijaan ihan tavallisen suorakulmion muotoisen.
Monilla tuntuu olevan sellainen ennakkoluulo, että voileipäkakku olisi jotenkin vaikea tehdä - ei hätää! Tulin poistamaan nämä harhaluulot yksityiskohtaisella step by step -kuvapostauksella kakun valmistamisesta. Behold.


1. Voileipäkakkuun tarvitaan tietenkin leipää. Ohjeessa mainittiin sekä tumma että vaalea paahtoleipä, mutta olin pihistelytuulella ja ostin vaan kaksi pussia Rainbown grahampaahtoleipää. Vähän huono valinta, koska tuo leipä oli aika kovaa, ja pehmeämpi paahtis olisi varmaan ollut parempi vaihtoehto. Tuokin kyllä ajoi asiansa.
2. Leikkasin leivistä kuoret pois...
3. ...ja asettelin ne pohjakerrokseksi haluamaani kakun muotoon hyvälle alustalle. Kakustahan voi tehdä ihan minkä muotoisen ja kokoisen vaan haluaa, itse päädyin tällaiseen 2x3 leipäpalaa -ratkaisuun.
4. Liuotin lihaliemikuution 2 desiin vettä, ja kostutin sillä leipäpalat. 2 desin liemi on siis kuitenkin tarkoitettu koko kakun kostuttamiseen, ei vain tämän kerroksen :D Itse tosin jouduin tekemään vähän lisää lientä, kun ohjeistettu määrä ei tuntunut riittävän.
Kostutus on tärkeää! Kuiva voileipäkakku on ihan kökköä, joten jokainen kerros (kakun kantta lukuunottamatta) tulee kostuttaa kunnolla.


1. Aika valmistaa täyte numero uno! Ekaan täytteeseen tarvitaan puolikas punainen paprika, 150 g eli yksi purkillinen crème fraichea, ruokalusikallinen sinappia sekä 210 grammaa palvikinkkua.
2. Pilkoin kinkkua ja paprikaa vähän pienemmiksi ja heitin kaikki ainekset hyvään soseutusastiaan - ne nimittäin laitettiin sauvasekoittimella tahnaksi. Mm, kinkkumuusia......
3. Levitin puolet täytetahnasta leipäkerroksen päälle...
4. ... ja pinosin päälle uudet leivät, jotka taas kostutin lihaliemellä.


1. Täytteeseen numero kaksi tarvitaan toinen purkki (150 g) crème fraichea, 150 g ruohosipulituorejuustoa (Violan purkissa on 200 g, mutta ylijäänyttä tuorejuustoa voi lisätä kuorrutukseen), silputtua persiljaa sekä ½-1 dl kurkkusalaattia. Käytin itse tuollaista tuorekurkkusalaattia, ja sopi täytteeseen mielestäni todella hyvin.
2. Öö, persilja lähikuvassa.
3. Ei muuta kuin ainekset sekaisin!
4. Levitin puolet tahnasta aiempien leipäpalojen päälle.


1. Sitten on aika toistaa homma: ladoin 2. täytteen päälle uudet leipäpalat, kostutin ne...
2. ... levitin päälle loput ykköstäyteestä, ladoin päälle taas leipää, kostutin nekin...
3. ... ja sivelin päälle loput täytteestä kaksi. Kakussa siis pitäisi tämän jälkeen olla yhteensä neljä täytekerrosta, kaksi kummastakin täytteestä. Lopuksi laitoin päälle vielä viimeisen kerroksen leipiä kanneksi.
4. Käärin kakun tuorekelmuun ja asetin päälle painoksi kirjan - yleensä ohjeissa kehotetaan käyttämään esimerkiksi leikkuulautaa, mutta mulla ei ole tarkoitukseen sopivaa.
Laitoin kakun jääkaappiin maustumaan yön yli. 


1. Seuraavana päivänä kakun pitäisi olla tasaisesti painunut sekä kivasti muhevoitunut ja kostunut. Ei muuta kuin kuorrutetta päälle.
2. Kuorrutteeksi vaahdotin 2 dl vispikermaa, johon lisäsin ruokalusikallisen ruohosipulituorejuustoa sekä 150 g maustamatonta tuorejuustoa. Tuorejuusto on aika jäykkää, joten sain jonkin aikaa sekoittaa, ennen kuin seoksesta tuli edes suurin piirtein tasainen (kuvassa näkyykin tuorejuustokökkäreitä kuorrutteen seassa). Levitin valmiin seoksen kakun päälle lusikalla ja veitsellä, mikä osoittautui äärimmäisen hankalaksi. 
3. Ostoslistalle lisätty: nuolija. Aika kauhean näköinen kuorrutus tuolta reunoilta. 
4. Sitten koristelemaan! En jaksanut oikein panostaa, kun oli jo kiire syömään kakkua, mutta noihinhan voi laittaa päälle vaikka mitä.
5. & 6. Nyt kakku onkin valmis, tadaa! Ei kun syömään. 

Ja oli herkkua, jopa se kinkkumuusi-täyte.

6. marraskuuta 2011

Dayman, fighter of the Nightman

Taas on jäänyt bloggailu vähän vähemmälle... Syynä on vähäisen valon eli kuvausajan puutteen lisäksi erään lähiomaisen sairaalareissu, jolloin postausten tekeminen ei ollut päällimmäisenä mielessä. Nyt kuitenkin on kaikki hyvin, ja saa taas hengähtää.
No, mihin olen viime päiväni kuluttanut?


Olen...
- ollut kaverin Halloween-bileissä pukeutuneena tylsästi merikapteeniksi = raitapaita, hame ja kapteenin hattu, koska en ehtinyt kehittää mitään parempaa asua
- törmännyt samoissa bileissä tyyppeihin, jotka teki Stampa med Leroyn liikkeitä ja alkanut heti ikävöidä USA:an au pairiksi lähtenyttä ystävääni, jonka kanssa aina reivattiin noita. Onneksi sain samaiselta kaveriltani pari päivää myöhemmin ihka oikean kirjeen! Postissa!
- katsonut poikaystävän kanssa roppakaupalla It's always sunny in Philadelphiaa, mikä on ehkä hauskin sarja ikinä. Tän postauksen otsikko aukeneekin kaikessa kauneudessaan lähinnä sarjaa katsoneille, mutta kerrottakoon, että se on kaikkien aikojen hienoimman musikaalin, The Nightman Comethin, loppuhuipennoksesta <3 Ei voi muuta kuin suositella tuota sarjaa, jos haluaa nauraa mahansa kipeäksi ja samaan aikaan tuumia, että onko edes soveliasta nauraa.

Sain just äsken voileipäkakun (!) valmiiksi, nyt mennään mutustelemaan sitä ja katsomaan tuota äsken hehkuttamaani sarjaa, jee! Rentoa sunnuntaita kaikille!


Ps. Jos kiinnostaa oppia uusia muuvseja ja tanssilattian helmiä, kuten "Chernobyl Child" ja "Lost in woods (with bewildered eyes)", tässä olisi mainitsemani Stampa med Leroy -video. Pakkohan tätä ilosanomaa on jakaa, kun seuraavan kerran pääsen ystäväni kanssa reivaamaan näitä vasta ensi syksynä. (Tiedoksi, että tätähän ei sitten ole tarkoitus ottaa tosissaan :D)