11 yötä jouluun on

Juu onhan tässä taas hetki vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta. Mulla on suoraan sanottuna ollut aika lailla ongelmia oman jaksamiseni kanssa, eikä sitten ole bloggaaminen tai edes valokuvaus jaksanut kiinnostaa. Koitan nyt kuitenkin pitää yllä jonkinlaista otetta tähän hommaan, ja jospa tää tästä perjantain jälkeen helpottaisi, nimittäin alkaa joululoma! Tulee niiiiin tarpeeseen. Suunnitelmissahan olisi (töiden lisäksi...) esimerkiksi päiväristeily Tukholmaan 28. - 30.12.!

Odotankin jo joulua kovasti, ja kuten kuvista näkyy, tuli joulutorttujakin tehtyä. Laitoin niihin omena-kanelihilloa, on mukavaa vaihtelua siihen ainaiseen luumuhilloon, mikä ei ole edes niin hyvää. Noi sitten maistuisi vähän liikaakin, köh.

Kaakkua!

Kokkauspostauksia inhoavat voivat nyt skipata!

Poikaystävällä oli vähän aikaa sitten nimpparit, ja meidän perinteisiin on kuulunut, että se saa merkkipäivinään toivoa multa jotain ruokaa tai herkkua, mitä teen. Tällä kertaa herra toivoi voileipäkakkua, mikä tulikin sitten tässä viikonlopun aikana loihdittua, kuten jo mainitsinkin.
Ohjeen kinkkuvoileipäkakkuun nappasin Leipurittaren blogista (klik!), joskin tein ohjeen pyöreän kakun sijaan ihan tavallisen suorakulmion muotoisen.
Monilla tuntuu olevan sellainen ennakkoluulo, että voileipäkakku olisi jotenkin vaikea tehdä - ei hätää! Tulin poistamaan nämä harhaluulot yksityiskohtaisella step by step -kuvapostauksella kakun valmistamisesta. Behold.

1. Voileipäkakkuun tarvitaan tietenkin leipää. Ohjeessa mainittiin sekä tumma että vaalea paahtoleipä, mutta olin pihistelytuulella ja ostin vaan kaksi pussia Rainbown grahampaahtoleipää. Vähän huono valinta, koska tuo leipä oli aika kovaa, ja pehmeämpi paahtis olisi varmaan ollut parempi vaihtoehto. Tuokin kyllä ajoi asiansa.

2. Leikkasin leivistä kuoret pois...

3. ...ja asettelin ne pohjakerrokseksi haluamaani kakun muotoon hyvälle alustalle. Kakustahan voi tehdä ihan minkä muotoisen ja kokoisen vaan haluaa, itse päädyin tällaiseen 2x3 leipäpalaa -ratkaisuun.

4. Liuotin lihaliemikuution 2 desiin vettä, ja kostutin sillä leipäpalat. 2 desin liemi on siis kuitenkin tarkoitettu koko kakun kostuttamiseen, ei vain tämän kerroksen :D Itse tosin jouduin tekemään vähän lisää lientä, kun ohjeistettu määrä ei tuntunut riittävän.

Kostutus on tärkeää! Kuiva voileipäkakku on ihan kökköä, joten jokainen kerros (kakun kantta lukuunottamatta) tulee kostuttaa kunnolla.

1. Aika valmistaa täyte numero uno! Ekaan täytteeseen tarvitaan puolikas punainen paprika, 150 g eli yksi purkillinen crème fraichea, ruokalusikallinen sinappia sekä 210 grammaa palvikinkkua.
2. Pilkoin kinkkua ja paprikaa vähän pienemmiksi ja heitin kaikki ainekset hyvään soseutusastiaan - ne nimittäin laitettiin sauvasekoittimella tahnaksi. Mm, kinkkumuusia......
3. Levitin puolet täytetahnasta leipäkerroksen päälle...
4. ... ja pinosin päälle uudet leivät, jotka taas kostutin lihaliemellä.

1. Täytteeseen numero kaksi tarvitaan toinen purkki (150 g) crème fraichea, 150 g ruohosipulituorejuustoa (Violan purkissa on 200 g, mutta ylijäänyttä tuorejuustoa voi lisätä kuorrutukseen), silputtua persiljaa sekä ½-1 dl kurkkusalaattia. Käytin itse tuollaista tuorekurkkusalaattia, ja sopi täytteeseen mielestäni todella hyvin.

2. Öö, persilja lähikuvassa.

3. Ei muuta kuin ainekset sekaisin!

4. Levitin puolet tahnasta aiempien leipäpalojen päälle.

1. Sitten on aika toistaa homma: ladoin 2. täytteen päälle uudet leipäpalat, kostutin ne...

2. ... levitin päälle loput ykköstäyteestä, ladoin päälle taas leipää, kostutin nekin...

3. ... ja sivelin päälle loput täytteestä kaksi. Kakussa siis pitäisi tämän jälkeen olla yhteensä neljä täytekerrosta, kaksi kummastakin täytteestä. Lopuksi laitoin päälle vielä viimeisen kerroksen leipiä kanneksi.

4. Käärin kakun tuorekelmuun ja asetin päälle painoksi kirjan - yleensä ohjeissa kehotetaan käyttämään esimerkiksi leikkuulautaa, mutta mulla ei ole tarkoitukseen sopivaa.

Laitoin kakun jääkaappiin maustumaan yön yli. 

1. Seuraavana päivänä kakun pitäisi olla tasaisesti painunut sekä kivasti muhevoitunut ja kostunut. Ei muuta kuin kuorrutetta päälle.

2. Kuorrutteeksi vaahdotin 2 dl vispikermaa, johon lisäsin ruokalusikallisen ruohosipulituorejuustoa sekä 150 g maustamatonta tuorejuustoa. Tuorejuusto on aika jäykkää, joten sain jonkin aikaa sekoittaa, ennen kuin seoksesta tuli edes suurin piirtein tasainen (kuvassa näkyykin tuorejuustokökkäreitä kuorrutteen seassa). Levitin valmiin seoksen kakun päälle lusikalla ja veitsellä, mikä osoittautui äärimmäisen hankalaksi. 

3. Ostoslistalle lisätty: nuolija. Aika kauhean näköinen kuorrutus tuolta reunoilta. 

4. Sitten koristelemaan! En jaksanut oikein panostaa, kun oli jo kiire syömään kakkua, mutta noihinhan voi laittaa päälle vaikka mitä.

5. & 6. Nyt kakku onkin valmis, tadaa! Ei kun syömään. 

Ja oli herkkua, jopa se kinkkumuusi-täyte.

Dayman, fighter of the Nightman

Taas on jäänyt bloggailu vähän vähemmälle... Syynä on vähäisen valon eli kuvausajan puutteen lisäksi erään lähiomaisen sairaalareissu, jolloin postausten tekeminen ei ollut päällimmäisenä mielessä. Nyt kuitenkin on kaikki hyvin, ja saa taas hengähtää.
No, mihin olen viime päiväni kuluttanut?

Olen...
- ollut kaverin Halloween-bileissä pukeutuneena tylsästi merikapteeniksi = raitapaita, hame ja kapteenin hattu, koska en ehtinyt kehittää mitään parempaa asua
- törmännyt samoissa bileissä tyyppeihin, jotka teki Stampa med Leroyn liikkeitä ja alkanut heti ikävöidä USA:an au pairiksi lähtenyttä ystävääni, jonka kanssa aina reivattiin noita. Onneksi sain samaiselta kaveriltani pari päivää myöhemmin ihka oikean kirjeen! Postissa!
- katsonut poikaystävän kanssa roppakaupalla It's always sunny in Philadelphiaa, mikä on ehkä hauskin sarja ikinä. Tän postauksen otsikko aukeneekin kaikessa kauneudessaan lähinnä sarjaa katsoneille, mutta kerrottakoon, että se on kaikkien aikojen hienoimman musikaalin, The Nightman Comethin, loppuhuipennoksesta <3 Ei voi muuta kuin suositella tuota sarjaa, jos haluaa nauraa mahansa kipeäksi ja samaan aikaan tuumia, että onko edes soveliasta nauraa.

Sain just äsken voileipäkakun (!) valmiiksi, nyt mennään mutustelemaan sitä ja katsomaan tuota äsken hehkuttamaani sarjaa, jee! Rentoa sunnuntaita kaikille!

Ps. Jos kiinnostaa oppia uusia muuvseja ja tanssilattian helmiä, kuten "Chernobyl Child" ja "Lost in woods (with bewildered eyes)", tässä olisi mainitsemani Stampa med Leroy -video. Pakkohan tätä ilosanomaa on jakaa, kun seuraavan kerran pääsen ystäväni kanssa reivaamaan näitä vasta ensi syksynä. (Tiedoksi, että tätähän ei sitten ole tarkoitus ottaa tosissaan :D)

Elämä vie, elämä tuo, ensin kädestä syö sit sielusta juo

Hohhoi, kylläpä sitä osaa pieni ihminen olla saamaton! Pääsin tänään koulusta jo 10:30 ja pää pursui suunnitelmia siitä, miten pesen kovasti pyykkiä ja teen koulutehtäviä ja käyn katsomassa halloween-asua ja ostamassa kynsilakkaa ja mitähän vielä. No, katsoin pari leffaa, neuloin, söin ja nukuin päikkärit. Great success! Huomenna sitten.

Maanantaina tuli käytyä H&M:llä "vähän katselemassa". Mukaan lähti ne jo mainitsemani ensimmäiset housut sitten vuoden 2008 sekä tommoinen mahtava kissakuvioinen mekko! Koitan pian pistää vähän järkevämpää kuvaa.

Nyt öitä!

Last monday night

10

Blogeissa pyörii tällä hetkellä haaste, jossa bloggaajan pitää listata itsestään kymmenen randomfaktaa. Tässäpä nyt sitten tulee satunnaisia juttuja minusta:

1. Pelkään taivuttaa ripsiä! Jotenkin olen liian monta kertaa onnistunut kiskomaan taivuttimella ripsiäni irti, kun sen silmän on pakko alkaa räpsymään ja nykimään juuri taivutushetkellä. Enää en sitten uskalla koskea koko vekottimeen, joten mun ripset on aina ihan tikkusuorat, plöö.

2. Ostin tänään ekat housut vuoden 2008 jälkeen! Huutomerkki!

3. Puiset jäätelötikut on hirvittävä asia.

4. En ole varma, olenko ikinä edes maistanut maksa- ja kaalilaatikoita, mutta olen varma siitä, että ne maistuu ihan hirveiltä.

5. Osaan ottaa jotkin asiat liiankin rennosti, mutta joihinkin puolestaan suhtaudun ylineuroottisesti. Esimerkiksi koulujuttujen sun muiden suhteen olen ihan hälläväliä-asenteella, mutta puhelimen herätys pitää tarkistaa vähintään viisi kertaa, ennen kuin voin alkaa nukkumaan. Sama pätee myös kämpän oveen: kerran jos toisenkin olen juossut vielä pihalta takaisin sisälle varmistamaan, menikö se ovi nyt kiinni. Kivaa.

6. Mulla on (ainakin omasta mielestäni) melkoisen hyvä kasvomuisti.

7. Tulen joka vuosi enemmän ja enemmän joulufriikiksi. Nytkin tässä on jo varmaan kuukausi odoteltu joulua... Onpahan aikaa suunnitella hienot lahjat ja joulukortit!

8. Oon ikuisuuslaihiksella - tai no, jaksan aina laihduttaa jonkun kuukauden, minkä jälkeen sorrun taas mässäämään. Haluaisiko joku lahjoittaa mulle itsekuria? Viimeksi kokeilin karppausta, ja se sujui itse asiassa aika hyvin. Pitäisi ehkä pikku hiljaa jatkaa, jos haluan mahtua siihen synttärimekkoon (klik!)...

9. Oon tällä hetkellä ihan koukussa hapankorppuihin, voisin elää pelkästään niillä (ja niin melkein elänkin).

10. Mulla jatkuu huomenna koulu kahdeksalta aamulla, nouu.

Loppuun vielä valosydän kaikille lukijoille, jee!

À la maison

Tulin eilen taas tänne mun vanhempien luo käymään, kun toinen sisko perheineenkin on kylässä ja saa niitä nähdä pitkästä aikaa. Siskontytöistä vanhemman kanssa leikittiin barbeilla ja hepoilla, joista kaksi meni keskenään naimisiin. Huomatkaa avioparin hieno stailaus, eli mm. John Lennon -rillit ja lautashattu.

Onko nykyään enää näin söpöjä leluja? Onneksi olin neuroottinen lapsi, ja esim. barbien haarukat ja veitsetkin on vielä tallessa uusiin leikkeihin!

Aargh, haluan ottaa välillä asukuvia! Oi missä piileksit, henkilökohtainen kuvaajani / rahat, jolla voin ostaa jalustan?

You don't belong to this century

No ohhoh, kaksi postausta samana päivänä!
Mulla on aika tylsää, kun poikaystävä vaan pelaa uutta Fifaansa eikä oo mun kaa, joten päätin nyt toteuttaa tämmöisen ammoisina aikoina blogeissa pyörineen we♥it -haasteen (kaikki kuvat siis sieltä).

1. The hair you would die for?

2. Your dream place to live?

3. Clothes you would like to wear?

4. The way you would like to spend most of your days?

5. Things you would like to have?

6. Person you would love to look like?

Höst

Yyh anteeksi tää ikuisuuksia kestänyt hiljaisuus. Oon ollut pitkään kipeänä ja usein töissä ja liian itsekriittinen tän blogin suhteen, mutta jospa sitä nyt taas olisi aikaa ja viitseliäisyyttä, kun ei enää tarvitse maata sängyn pohjalla kuumeilemassa ja on syyslomakin. Jihuu! 

Harmi vaan, että mulla ei ole yhtään rahaa a.k.a mahdollisuuksia tehdä mitään loman aikana (paitsi töitä), koska aiemmin mainitsemani Ikea-reissun sijaan tehtiin poikaystävän kanssa yksi aika iso hankinta - siis iso näin kukkaroa rasittavalta kannalta:

Eli uusi Xbox ja siihen Kinect-sensori. Ostin lisäksi kauan himoitsemani tanssipelin, ja olohuoneen lattiaa on tullut tampattua ihan kiitettävästi. Mutta hei, voinpahan kerrankin sanoa osaavani tanssia (not), kun sain jo pari biisiä 100 % oikein vaikealla tasolla, nii!

Rankan tanssiurheilun vastapainoksi olen sitten myös syönyt reippaalla kädellä. Omena-kaurapaistos on jokasyksyinen lemppariherkku, omnom.

Loppukevennyksenä kaverin Amsterdamista lähettämä mielenkiintoinen kortti:

p.s.: Oonko ainut, joka odottaa jo joulua ja talvea(!?!) ihan kympillä?

Last week

Viime viikko piti sisällään tupareiden juhlintaa (taas), uuden pipon liikakäyttöä, kirpparilöytöjä, herkkujen ylensyöntiä, arpaonnea, skipattuja koulutehtäviä mutta sentään mahdollisen opinnäytetyön aiheen, syksystä nauttimista, töitä, rahapulaa ja liikaa tv-sarjojen katselua.  

Nyt ei oikein kirjoittaminen jaksa luonnistua, joten keskityn kuuntelemaan Chisun uutta levyä, neulomaan villasukkia ja suunnittelemaan, mitä ostan lauantaina Ikeasta (jee!).